Mielessäni pyörii joululaulun sanat:
"Soi huurteessa helinä huilun, niin kirkas on tähtinen yö,
hän kulkenut on läpi kuilun, maa taivaalle kättä nyt lyö..."

 

Mieli on hyvä ja seesteinen,
joulun odotuksen jännitys tiivistyy.

 

Iloon sekoittuu silti rahtunen surua
ja pienistä asioista kyyneleet
puskevat ulos.

Mietin äitiäni ja muita vuoden aikana pois nukkuneita läheisiä.
Ilman uskoa jälleennäkemiseen en jaksaisi.

yksityiskohta laukun kirjonnasta

Päivän linkki: Lähetysseura